2 vuotta

happy

Tänään on se päivä. 15. huhtikuuta.

Kaksi vuotta sitten makasin sairaalasängyssä ja odotin. Minua jännitti ihan hirveästi. Tiesin, että tänään saisin uudet kantasolut, mutta en tiennyt yhtään mitä siitä seuraisi. Miten elimistöni reagoisi? Miten vointini tulisi parissa päivässä muuttumaan? Tulevaisuuteni riippui tämän päivän varassa.

Muistan, kun sairaanhoitaja toi pari pientä pussia, jotka olivat täynnä kellertävää nestettä. "Siinä ne nyt on!"

Niissä kahdessa pienessä pussissa oli viimeinen keinoni parantua. Elämäni, tulevaisuuteni riippui niistä pussukoista ja se oli jotenkin älytöntä ja todella pelottavaa. 

Kantasolut laitettiin tippakoneeseen. Katsoin hiljaa, kun kaulassani olevat letkut täyttyivät kellertävällä nesteellä. Vaikka jännitti, olo oli jotenkin helpottunut ja onnellinen.

Tip, tip, tip. 

Joka tippa toi leveämmän hymyn huulilleni ja enemmän toivoa sydämeeni. Jotenkin vaan tuntui siltä, että mitä pidemmälle tiputus meni, sitä enemmän elämää minussa oli. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta siltä se tosiaan tuntui. Vaikka tulevaisuus oli edelleen harmaan peitossa, tunsin, että nyt minulla on mahdollisuus. Viimeinen mahdollisuus selviytyä ja olla täysin terve.

"Tänään on sitten sun toinen syntymäpäivä." sanoi hoitaja samalla kun tarkisti katetriani leveästi hymyillen. Mä hymyilin hänelle takaisin ja tunsin kun kyyneleet valuivat poskiani pitkin. "Niin, tosiaan taitaa ollakin."

15 huhtikuuta on elämäni tärkein päivä. Päivä, kun sain kolmannen mahdollisuuden elää. Toinen syntymäpäiväni.

En osaa pukea sanoiksi, kuinka kiitollinen olen sille tuntemattomalle luovuttajalle, joka pelasti henkeni. Kuten olen jo tässä postauksessa joskus sanonut ''sinulle se oli pieni teko, minulle koko elämä. Kirjaimellisesti.'' 

Muistakaa tutustua kantasolurekisteriin. Toimenpide on suhteellisen helppo ja nopea, mutta sen avulla voit pelastaa toisen hengen. 

happy

Today is THE day.

I remember that day, two years ago, when I was lying in hospital's bed waiting for the nurse. I remember when she said ''today is your second birthday''. I smiled and felt tears running down my cheeks. Despite the fact that I was exhausted, sick and insecure about my future, I felt really happy...

I was happy that I got another chance to live. I can't even describe how thankful and blessed I feel right now. Thanks to the anonymous donor, that decided to donate own stem cells and ended up saving my life. What she did is priceless. 

I also want to remind that you too can save someone's life. Visit this website to find out more about stem cell donation. Thank you.