how to be single - osa 1

anifrei-happy

Mietin pitkään, onko blogini saanut sellaisen ''syöpäblogi''-leiman. Tiiättekö, kun puhuu jonkun blogista ja tulee heti ensimmäisenä jokin assosiaatio mieleen. ''Ai tää oli tää vauvablogi ja tää oli tällanen matkailublogi, ja tää Anin blogihan on tällanen syöpäblogi.''

Oli miten oli, en halua että blogistani huokuu ns. syöpäviba. Vaikka syöpä oli (ja edelleen onkin) aika iso osa mua ja mun menneisyyttä, tähän mun vauhdikkaaseen elämään mahtuu myös paaljon paljon muuta. 

Tämä aihe on kuitenkin sellainen, josta en ole liiemmin kirjoitellut. Olen pitänyt melkein kaikki ajatukseni tästä visusti pääni sisällä ja avautunut ainoastaan luotettaville ystävilleni kahvitteluhetkien merkeissä. Mutta nyt tuntuu oikealta kirjoittaa tästä ja jospa tästä olisi jotain hyötyä jollekin, joka on kamppaillut samanlaisten ajatusten kanssa kun minä.

Eli siis, miten sitä oikein voi nauttia elämästä heti eron jälkeen?

Kun erosimme reilu vuosi sitten, luulin ettei siitä erosta pääse yli. Ei millään. Tuntui pahalta, sattui rintaan, oli tyhjä ja yksinäinen olo. Vaikka erosimme kavereina ja päätös oli molempien mielestä oikea, olin hukassa. En tiennyt miten olla ja miten elää yksin. Siis ihan YKSIN. Hui.

Nyt minulla on jo reilun vuoden ollut sinkkustatus ja voin ylpeänä kertoa omat vinkit siihen, miten pääsisi nauttimaan ihanasta sinkkuudesta mahdollisimman pian eron jälkeen. (Vaikka hiton vaikealta se aluksi tuntuukin.)

anifrei-1

1. Omat rutiinit

Kun yhtäkkiä arjestasi katoaa ihminen, jonka kanssa olet jakanut kaiken, katoaa myös osa sua... tavallaan. Tai no, siltä ainakin tuntuu. Yhteiset leffaillat, yhteiset lenkit, aamuhetket, lempisarjan katselut ja vanhemmilla vierailut sunnuntaisin - yhdessä tekeminen katoaa kuin tuhka tuuleen. Ja kun yhteiset rutiinit loppuvat, on rakennettava omat. Mieti, mikä SINUSTA on i-ha-naa, ja tee sitä.

Minulle tällaisia hetkiä ovat esimerkiksi hitaat aamut viikonloppuisin. Teen aina ihanan aamupalan, laitan lempimusiikkia soimaan, venyttelen samalla kun keitän kahvia ja laulan munakkaan paistuessa (eikä kukaan ole valittamassa kauniista lauluäänestäni). Sunnuntaisin käyn siskon luona moikkaamassa kummityttöä. Vapaina iltoina saatan hengailla kotona alasti, vaan siksi kun huvittaa. Eikä kukaan ole edelleenkään sanomassa mitä mun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Omat rutiinit ja tavat ovat jees.

2. Kirjoita ylös

...kaikki sinkkuuden hyvät puolet. Aluksi tämä on vaikeaa, koska itsesäälissä velloessa ei vain halua nähdä niitä hyviä asioita. Mutta yritä edes. Mitkä asiat ärsyttivät toisessa? Mistä riitelitte? Kuinka usein jouduit toisen takia tekemään sellaisia asioita, joista et välttämättä hirveästi tykännyt? Enää ei tarvitse uhrautua, väitellä eikä riidellä. Yritä suhtautua asiaan positiivisin mielin ja pyydä vaikka ystäviltä apua, jos et millään löydä itse niitä suhteen huonoja puolia.

3. Käy treffeillä

...ja PALJON! Tietysti siihen ei heti pysty. Minä en ainakaan. Mutta menee aikaa ja yhtäkkiä huomaat, että maailma on täynnä muitakin miehiä (tai naisia). Deittailussa ei ole mitään pahaa, päinvastoin - se on oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata, että muutkin ovat sinusta kiinnostuneita etkä vietä loppuelämääsi yksin, lemmikkien ympäröimänä. (Believe me, i know – tällaiset ajatukset pyörivät miltei jokaisen vastaeronneen päässä.) 

Psst! Älä kuitenkaan lähde metsästämään heti ''sitä oikeaa''. Vietä mieluummin vain rentoa aikaa uusien tuttavuuksien seurassa ilman mitään odotuksia.

Huh, tuli niin paljon tekstiä, että on pakko lopettaa tähän! Palataan myöhemmin jatko-osan merkeissä.

Hejdå! x

anifrei-3
anifrei-2