giving and getting

Ei antamisen mukana voi olla velkaa valmiina.
— Maaret Kallio

Tämän lauseen luettuani rupesin miettimään kuinka usein me teemme jotain hyvää toiselle odottamatta vastapalveluksia takaisin?

Kuinka usein haluamme vain auttaa auttamisen ilon vuoksi ja kuinka usein motiivina on se, että oletamme toisen olevan jälkeenpäin velkaa itsellemme?

Kun kyse on perheenjäsenistä, minun kohdallani on itsestään selvää, että autan ilman odotuksia tai olettamuksia, että muut ovat tämän jälkeen minulle velkaa. Mutta kun on kyse ystävistä tai tutuista, kuvio onkin hieman monimutkaisempi...

Jos tarjoan kaverille lounaan, oletan, että joskus hän tarjoaa lounaan myös minulle. Niinhän sen pitäisikin mielestäni mennä, molempiin suuntiin, eikö vain? Mutta toisaalta, on väärin asettaa toinen sellaiseen tilanteeseen, että hän on velkaa, jos on itse vapaaehtoisesti halunnut auttaa/tarjota jotain.

On myös niitä, ketkä elävät toisen siivillä, nauttivat palveluksista eivätkä edes harkitse tekevänsä vastapalveluksia. Sellaiset tyypit ovat mielestäni äärettömän epäkohteliaita ja suorastaan raivostuttavia. 

Onkohan tässäkin kyse siitä kuuluisasta kultaisesta keskitiestä?

Uskon myös vahvasti karmaan. Jos ihan hyvää hyvyyttään auttaa toisia ilman mitään odotuksia, saa varmasti muiltakin paljon apua. Sitä paitsi, odottamatta toisilta mitään ei tule pettymään, ainoastaan yllättymään positiivisesti. Tehkäämme siis toisillemme hyvää ilman mitään taka-ajatuksia. Ihan vaan sen takia, että se tuntuu hyvältä.

nails