extraordinary life

Mietin useasti kuinka outo ja kiehtova ihmismieli on. Kuinka voimakkaasti jokin tietty asia voi vaikuttaa omaan ajatusmaailmaan ja kuinka elämää järisyttävä kokemus voi jäädä monien vuosienkin päästä kummittelemaan mielessä.

Olen ennenkin puhunut näistä ihme ''kohtauksistani'' - yhtäkkiä iskee todella surullinen, mutta samalla äärettömän kiitollinen ja onnellinen tunne. Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja tajuaa, kuinka kiitollinen sitä on kaikesta.

Tänään kävelin kauniita Espanjan katuja pitkin. Meidän tämän hetkinen loma-asunto sijaitsee ihan meren rannalla, mikä on mielestäni ihan luksusta. Iltakävelyn päätteeksi päätin mennä rannalle. Siellä ei ollut ketään, ei ainuttakaan sielua. Oli hiljaista ja pimeää. Potkin sandaalit jaloistani, nappasin ne käteen ja kävelin paljoin jaloin eteenpäin. Lämpimät ja lempeät aallot kastelivat varpaitani. Meren ja havupuiden tuoksu rauhoitti ja sai hymyn huulilleni. Katsoin eteeni, enkä nähnyt mitään. Meri oli rauhallinen, pimeä ja ääretön. Katsoin taivaalle, joka oli tähtiä täynnä ja tuttu tunne palasi vatsanpohjaan, jonka jälkeen valtasi minut kokonaan ja sai silmäni kostumaan. ''Hitto, että on ihanaa elää.''

En tiedä, iskeekö nämä fiilikset jokaiselle, joka on joskus käynyt läpi elämässään vakavan sairauden tai muun mullistavan asian. En tiedä, olenko aina ollut tällainen fiilistelijä ja herkkis. Mutta olen kiitollinen, että välillä pysähdyn miettimään tätä ihmeellistä, eikä missään nimessä itsestään selvää, elämää.

Kiitos, että saan olla täällä, uida meressä, nauttia auringonlaskuista, viettää aikaa perheeni kanssa, nauraa sangiahöyryissä ja tanssia espanjalaisen musiikin tahtiin. Kiitos, että saan kokea tämän kaiken. Kiitos, että saan elää.

Tämä postaus on taas tällaista Ani-hömppää ja elämän fiilistelyä. Toivottavasti ei tule ihan vielä korvista ulos, hah!

Life is amazing. And then it’s awful. And then it’s amazing again. And in between the amazing and the awful its ordinary and routine. So breathe the amazing, hold on through the awful, and relax and exhale during the ordinary. That’s just living heartbreaking, soul-healing, amazing, awful, ordinary life. And it’s breathtakingly beautiful.