eilinen elää meissä tässäkin hetkessä

Lueskelin Maaret Kallion kirjaa ja tämä lause sai minut laittamaan kirjan hetkeksi alas ja miettimään. Eilinen elää meissä tässäkin hetkessä... Voi miten oikeassa hän onkaan.

Usein tuntuu siltä, että suuntaamme katseemme vain eteenpäin, tulevaisuuteen. Yritämme muuttua ja muuttaa elämäämme parempaan suuntaan ja unohtaa kaikki menneisyyden traumat, epäonnistumiset ja ikävät kokemukset. Vaikka niistä olisi toki hyvä päästä eroon, ne kokemukset elävät meissä kuolemaan saakka. Juuri ne kokemukset tekivät meistä tällaisia kuin olemme.

Olen itsekin yrittänyt muuttua ja jättää esimerkiksi syöpäsairaan tytön leiman kauas taakse. On ollut aikoja, kun olen jopa halunnut unohtaa kaiken ja esittää, että olen aina ollut terve. Elämä olisi paljon helpompaa. Silloin ei tarvitsisi kertoa samaa stooria uudelleen ja uudelleen, palata niihin aikoihin ja tunteisiin. Kertoa, miltä tuntui kun kuulin diagnoosin, miten elämä muuttui, mitä ajattelin silloin...

Mutta menneisyyteni on suuri osa tämänhetkistä minää. Se teki minusta tällaisen ja se ansaitsee edes pikkuriikkisen huomiota. Ja ehkä hieman kunnioitusta.

Vaikka menen hurjaa vauhtia elämässä eteenpäin, haluan välillä pysähtyä ja ajatella menneisyyttäni. Lapsuutta, teini-ikää ja nuoruutta, joka ei alkanut ihan niin kun olin ajatellut. Mutta joka on yhtä tärkeä, kun kaikki muut ajanjaksot ja elämäni vaiheet.

photos by Darina