5 lupausta

anifrei-syksy

1. Lupaan arvostaa pieniäkin asioita elämässä. Ainakin yritän kovasti muistaa, ettei mikään asia ole itsestäänselvyys. Kuolemanpelko saa aina pysähtymään ja ajattelemaan kuinka kiitollinen olenkaan kaikesta, mitä elämässäni on. Etenkin minua ympäröivistä ihmisistä.

2. Lupaan olla panikoimatta jos voinnissani tapahtuu pienikin hetkahdus ja lupaan olla heti ajattelematta, että kyse on varmasti syövästä.

3. Lupaan muistaa, kuinka suuri vaikutus omilla ajatuksillani ja asenteellani on hyvinvointiini ja pitää huolta siitä, että tunnen paljon enemmän rakkautta, kiitollisuutta ja iloa, kuin inhoa ja ärsytystä. Yritän hyväksyä kaikki omasta mielestäni ärsyttävätkin asiat sellaisina, kuin ne ovat ja antaa olla. Eihän siitä murjottamisesta ja valittamisesta ole loppujen lopuksi kun haittaa.

4. Lupaan sanoa päivittäin jotain positiivista muille. Olen ennenkin yrittänyt kehua ihmisiä, tuntemattomiakin, heti kun tuli sopiva hetki. Maailmassa on niin paljon vihaa, katkeruutta ja mustasukkaisuutta – miksemme yritä tasapainottaa sitä antamalla muille hyvää fiilistä ja kehuja? Eihän se ole mitenkään itseltään pois, päinvastoin!

5. Lupaan pitää huolta kehostani, joka on kärsinyt näiden vuosien aikana äärettömän paljon. Lupaan olla kiitollinen sille, että se jaksoi tosi hyvin kaikki rankat hoidot ja koettelemukset ja lupaan olla sille lempeä. Ajattelen vähän enemmän, mitä kroppaani laitan ja onko siitä minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka tykkään syödä silloin tällöin suklaata, juoda hyvää viiniä ja tanssia yömyöhään pöydillä – arkisin on tärkeää syödä terveellisesti ja liikkua, niin paljon kuin on mahdollista. Elimistöni ansaitsee huolenpitoa.

anifrei-syksy2

Tällaisia mietteitä tänään! Viime aikoina syöpä on pyörinyt tavallista enemmän mielessä ja te, ketkä seuraatte minua Instagramissa, varmasti tiedätte mistä on kyse. On ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että siitä on pakko tulla myöhemmin kertomaan vähän lisää ja jakamaan teidän kanssa, mitä mulle nyt 2,5 vuoden jälkeen kantasolusiirrosta kuuluu (ja miten kroppani yrittää edelleenkin palautua siitä). Pysykää kuulolla! :)

Psst, lähipäivinä on tulossa myös eräs superkiva arvonta Instagramin puolelle. Jos ette vielä seuraa tiliäni, pistäkäähän seurantaan niin ette jää mistään paitsi: @anifrei

ihoni pelastus

anifrei-jurlique-3

Tällä hetkellä istun sängylläni ja melkein itkettää turhautumisesta. Ihoni kutisee joka paikasta ja sormeni ovat tulessa jatkuvasta raapimisesta. Ihoni on aina ollut herkkä ja todella kuiva, eikä syksyn kylmyys ja kuivuus auta asiaa lainkaan...  Mietin myös, mitä kaikkea olen iholleni vuosien aikana lätrännyt ja oikein puistattaa.

Kuinka usein kosmetiikkaostoksilla ollessani olen tehnyt valinnan esimerkiksi pelkän tuoksun perusteella? Kaduttaa, kun tajuan, ettei tuotteen laatua, alkuperää eikä ainesosaluetteloa ole tullut pahemmin mietittyä. Syöpätaustani huomioon ottaen jopa hävettää, että olen pitänyt kosmetiikan laatua miltei mitättömänä seikkana.

Nyt olen vanhempi ja kenties viisaampi (?!) ja haluan panostaa kosmetiikkatuotteisiin hieman enemmän. Omasta hyvinvoinnistahan tässä on kyse!

Olen jo kokeillut useiden luonnonkosmetiikan valmistajien tuotteita ja muutama onkin tullut pysyäkseen. Kun törmäsin Jurliquen tuotteisiin, ihastuin heti! Taivaallinen tuoksu, ihana koostumus, mutta ennen kaikkea - puhtaus ja laatu. Jurlique-tuotteiden raaka-aineet kasvatetaan luomu-maatilalla Etelä-Australiassa. Raaka-aineet jalostetaan Bio-Intrinsic menetelmällä, jolla kasvin teho-aineet saadaan talteen mahdollisimman tehokkaasti. Tuotteissa käytetään yli 95% luonnollisia raaka-aineita. Kuulostaa i-ha-nal-ta, eikö?

anifrei-jurlique-4
jurlique

Kärsinyt ja herkkä ihoni taisi löytää pelastuksensa. Ja niin myös tummat silmänaluset ;) Tämä antioksidanttinen silmänympärysgeeli kosteuttaa ja kirkastaa ihoa sekä häivyttää tummia silmänalusia ja turvotusta. Geelin lisäksi on pakko kehua tätä kosteuttavaa kasvoöljyä! Öljy pehmentää ja suojaa ihoa ja tämä tuoksu on ihan mieletön! Ruusuille tuoksuvan öljyn levittäminen kasvoille ennen nukkumaanmenoa on aikamoinen luksushetki ja kuuluu nykyään mun iltarutiineihin. Tällaista beautytalkia tällä kertaa!

Onko kukaan teistä kokeillut Jurliquen tuotteita? Mitä piditte?

anifrei-jurlique-2

* tehty yhteistyössä Jurliquen kanssa

Tallinn vlog

Edellinen postaukseni ei ollut siitä positiivisimmasta päästä... Kun ulkona sataa vettä, päivät lyhenevät eikä aurinkoa näy melkein lainkaan, mieli on väkisinkin maassa. Mä oon kuitenkin ihan älyttömän onnekas, sillä mulla on maailman ihanimmat tyypit ympärillä. Kiitos rakkaille ystäville ja perheelle – ilman teitä elämässäni olisi paljon vähemmän naurua, iloa, rakkautta ja tukea.

Tämä video toi ihanan fiiliksen meidän muutaman viikon takaisesta viikonlopusta Tallinnassa. Vaikka teen videoita älyttömän harvoin, niiden tekeminen on superhauskaa! Toivottavasti pidätte tästä! Laittakaahan kanavani tilaukseen, mikäli haluatte nähdä vastaavia videoita jatkossakin.

Ihanaa tiistai-iltaa, murut! Mä otan Fian kainaloon ja käperryn viltin alle katsomaan sarjaa. 

älytön määrä turhautumista

anifrei.jpg

Saako itkeä kun *ituttaa? Saako huutaa, raivota ja valittaa? Koska siltä musta tuntuu just nyt.

Ja on tuntunut jo reilu kolme viikkoa. Haluan vain kadota. Repiä kaikki vaatteet pois ja hypätä pehmeään sänkyyni. Vajota muhkeiden tyynyjen väliin, lämpimän peiton alle ja olla siellä niin kauan, kunnes tulee kesä ja aurinko pilkottaa taivaanrannassa.

Ja mikä tämän kaiken takana on? Terveys ja siihen liittyvä epätietoisuus ja pelko, jälleen kerran.

Oire, joka viittasi silloin viisi vuotta sitten syöpään, palasi. Se ei anna mun nukkua, tehdä töitä, iloita ja nauttia arjesta. Mä rakastan mun arkea, mutta tällä hetkellä siitä nauttiminen on mahdoton tehtävä.

Se oire muistuttaa jatkuvasti itsestään ja vetää mut takas siihen pimeyteen ja niihin tunteisiin, jotka tunsin viisi vuotta sitten. Flashbackit syöpäajoista, siitä kamalan pelottavasta tilanteesta ja rintaa puristavasta tuskasta, eivät jätä mua rauhaan. Tunnen itteni niin pieneksi ja avuttomaksi olennoksi, etten osaa pukea tätä tunnetta sanoiksi...

Eniten tässä ärsyttää lääkärit, jotka eivät ota tätä tosissaan. Ne, jotka sanovat että pitää odottaa. Odottaa ja katsoa myöhemmin. Ja kun se odotus on ohi, sanotaan uudestaan, että katotaan nyt vielä vähän aikaa. Ehkäpä ne oireet katoavat maagisesti? Eihän tässä tietenkään mitään hätää ole, eihän? Varsinkin syöpätaustani huomioon ottaen?! Ei hätää, ootellaan vielä.

ARGHHH tätä turhautumisen määrää. 

Tällaisilla fiiliksillä mennään tällä kertaa. Vähän vaihtelua mun aurinkoiseen asenteeseen, haha!

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella menee paljon-paljon paremmin. : )

Palaillaan mukavimmissa merkeissä!