osaankohan enää...

Pitkästä aikaa teki mieli kirjoittaa. Vaikka en edes oikein tiedä mistä aloittaisin. En ole kirjoittanut blogitekstiä nyt muutamaan kuukauteen ja tällä hetkellä tuntuu, että en ehkä enää osaakaan… Tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänne ja olettaa, että joku vielä lukee näitä tekstejä.

Blogini tarkoitus oli alunperin kertoa selviytymistarinani, jakaa kokemuksia, antaa ja myös saada sitä niin äärettömän tärkeää ja korvaamatonta tukea.

Muistan sen tunteen, kun päätin kirjoittaa ensimmäisen blogitekstin ja julkaista kuvan, jossa onnellinen, mutta väsynyt siilitukkainen Ani hymyili kameralle. Kädet tärisivät, sydän hakkasi kovaa ja pelotti, että teen typerän virheen. Jo ensimmäisen päivän aikana sain niin ihania viestejä ja yhteydenottoja, etten voinut olla kiitollisempi. Teidän takia päätökseni ei tuntunutkaan enää tyhmältä. Päinvastoin, blogin aloittaminen ja syöpätarinani paljastaminen osoittautuikin yhdeksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

kissa
telliskivi-anifrei

Aikaa kului ja yhä enempi sai kuulla siitä, että niinkin nuori nainen on selviytynyt syövästä kolme kertaa. Siinä vaiheessa kun minua alettiin pyytää haastatteluihin, kuvauksiin, ja jopa suoralähetykseen (hui!😬), uskalsin puhua  avoimesti ja kaiken lisäksi olin YLPEÄ. Olin äärettömän ylpeä siitä, että uskalsin. Että puskin eteenpäin, vaikka sattui ja pelotti niin hirveän paljon. Mutta ennen kaikkea, olin kiitollinen. Ilman mun perhettä, ystäviä, lukijoita ja kaikkien tukea en olisi pärjännyt. Joten haluan kiittää teitä tsempeistä, ihanista viesteistä ja siitä, että jaksatte olla siinä ja tukea. 🖤

Vaikka nyt musta tuntuukin, etten enää osaa kirjoittaa blogia ja että mulla ei oikeastaan ole enää mitään annettavaa, en luovuta ihan heti! Tulen jatkossakin kirjoittamaan tänne tekstejä, mutta ainostaan silloin, kun se tuntuu oikealta.

telliskivi-anifrei2

Elämäni on tällä hetkellä ihanan tasaista ja rauhallista. Käyn lääkärin vastaanotolla silloin tällöin ja kaikki näyttää edelleen olevan hyvin. (Koputan nyt varmuuden vuoksi puuta...) Hullua, että huhtikuussa kantasolusiirrostani on jo kokonaiset kolme (!!!) vuotta. Rakastan työtäni, ystäviä, perhettäni, mun pientä karvapalloa sekä niin tärkeää tyyppiä, jonka kainaloon saan nukahtaa ja joka tuo niin paljon iloa ja lämpöä mun elämään. Mitä muutakaan voisi ihminen toivoa?

Ensi viikolla alkaa talviloma ja me lähdetään pikkulomalle! Siitä myöhemmin lisää. 😊 Nyt käperryn peiton alle kirjan ja teemukin kera. Ihanaa alkavaa viikkoa!

5 lupausta

anifrei-syksy

1. Lupaan arvostaa pieniäkin asioita elämässä. Ainakin yritän kovasti muistaa, ettei mikään asia ole itsestäänselvyys. Kuolemanpelko saa aina pysähtymään ja ajattelemaan kuinka kiitollinen olenkaan kaikesta, mitä elämässäni on. Etenkin minua ympäröivistä ihmisistä.

2. Lupaan olla panikoimatta jos voinnissani tapahtuu pienikin hetkahdus ja lupaan olla heti ajattelematta, että kyse on varmasti syövästä.

3. Lupaan muistaa, kuinka suuri vaikutus omilla ajatuksillani ja asenteellani on hyvinvointiini ja pitää huolta siitä, että tunnen paljon enemmän rakkautta, kiitollisuutta ja iloa, kuin inhoa ja ärsytystä. Yritän hyväksyä kaikki omasta mielestäni ärsyttävätkin asiat sellaisina, kuin ne ovat ja antaa olla. Eihän siitä murjottamisesta ja valittamisesta ole loppujen lopuksi kun haittaa.

4. Lupaan sanoa päivittäin jotain positiivista muille. Olen ennenkin yrittänyt kehua ihmisiä, tuntemattomiakin, heti kun tuli sopiva hetki. Maailmassa on niin paljon vihaa, katkeruutta ja mustasukkaisuutta – miksemme yritä tasapainottaa sitä antamalla muille hyvää fiilistä ja kehuja? Eihän se ole mitenkään itseltään pois, päinvastoin!

5. Lupaan pitää huolta kehostani, joka on kärsinyt näiden vuosien aikana äärettömän paljon. Lupaan olla kiitollinen sille, että se jaksoi tosi hyvin kaikki rankat hoidot ja koettelemukset ja lupaan olla sille lempeä. Ajattelen vähän enemmän, mitä kroppaani laitan ja onko siitä minulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka tykkään syödä silloin tällöin suklaata, juoda hyvää viiniä ja tanssia yömyöhään pöydillä – arkisin on tärkeää syödä terveellisesti ja liikkua, niin paljon kuin on mahdollista. Elimistöni ansaitsee huolenpitoa.

anifrei-syksy2

Tällaisia mietteitä tänään! Viime aikoina syöpä on pyörinyt tavallista enemmän mielessä ja te, ketkä seuraatte minua Instagramissa, varmasti tiedätte mistä on kyse. On ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että siitä on pakko tulla myöhemmin kertomaan vähän lisää ja jakamaan teidän kanssa, mitä mulle nyt 2,5 vuoden jälkeen kantasolusiirrosta kuuluu (ja miten kroppani yrittää edelleenkin palautua siitä). Pysykää kuulolla! :)

Psst, lähipäivinä on tulossa myös eräs superkiva arvonta Instagramin puolelle. Jos ette vielä seuraa tiliäni, pistäkäähän seurantaan niin ette jää mistään paitsi: @anifrei

ihoni pelastus

anifrei-jurlique-3

Tällä hetkellä istun sängylläni ja melkein itkettää turhautumisesta. Ihoni kutisee joka paikasta ja sormeni ovat tulessa jatkuvasta raapimisesta. Ihoni on aina ollut herkkä ja todella kuiva, eikä syksyn kylmyys ja kuivuus auta asiaa lainkaan...  Mietin myös, mitä kaikkea olen iholleni vuosien aikana lätrännyt ja oikein puistattaa.

Kuinka usein kosmetiikkaostoksilla ollessani olen tehnyt valinnan esimerkiksi pelkän tuoksun perusteella? Kaduttaa, kun tajuan, ettei tuotteen laatua, alkuperää eikä ainesosaluetteloa ole tullut pahemmin mietittyä. Syöpätaustani huomioon ottaen jopa hävettää, että olen pitänyt kosmetiikan laatua miltei mitättömänä seikkana.

Nyt olen vanhempi ja kenties viisaampi (?!) ja haluan panostaa kosmetiikkatuotteisiin hieman enemmän. Omasta hyvinvoinnistahan tässä on kyse!

Olen jo kokeillut useiden luonnonkosmetiikan valmistajien tuotteita ja muutama onkin tullut pysyäkseen. Kun törmäsin Jurliquen tuotteisiin, ihastuin heti! Taivaallinen tuoksu, ihana koostumus, mutta ennen kaikkea - puhtaus ja laatu. Jurlique-tuotteiden raaka-aineet kasvatetaan luomu-maatilalla Etelä-Australiassa. Raaka-aineet jalostetaan Bio-Intrinsic menetelmällä, jolla kasvin teho-aineet saadaan talteen mahdollisimman tehokkaasti. Tuotteissa käytetään yli 95% luonnollisia raaka-aineita. Kuulostaa i-ha-nal-ta, eikö?

anifrei-jurlique-4
jurlique

Kärsinyt ja herkkä ihoni taisi löytää pelastuksensa. Ja niin myös tummat silmänaluset ;) Tämä antioksidanttinen silmänympärysgeeli kosteuttaa ja kirkastaa ihoa sekä häivyttää tummia silmänalusia ja turvotusta. Geelin lisäksi on pakko kehua tätä kosteuttavaa kasvoöljyä! Öljy pehmentää ja suojaa ihoa ja tämä tuoksu on ihan mieletön! Ruusuille tuoksuvan öljyn levittäminen kasvoille ennen nukkumaanmenoa on aikamoinen luksushetki ja kuuluu nykyään mun iltarutiineihin. Tällaista beautytalkia tällä kertaa!

Onko kukaan teistä kokeillut Jurliquen tuotteita? Mitä piditte?

anifrei-jurlique-2

* tehty yhteistyössä Jurliquen kanssa

Tallinn vlog

Edellinen postaukseni ei ollut siitä positiivisimmasta päästä... Kun ulkona sataa vettä, päivät lyhenevät eikä aurinkoa näy melkein lainkaan, mieli on väkisinkin maassa. Mä oon kuitenkin ihan älyttömän onnekas, sillä mulla on maailman ihanimmat tyypit ympärillä. Kiitos rakkaille ystäville ja perheelle – ilman teitä elämässäni olisi paljon vähemmän naurua, iloa, rakkautta ja tukea.

Tämä video toi ihanan fiiliksen meidän muutaman viikon takaisesta viikonlopusta Tallinnassa. Vaikka teen videoita älyttömän harvoin, niiden tekeminen on superhauskaa! Toivottavasti pidätte tästä! Laittakaahan kanavani tilaukseen, mikäli haluatte nähdä vastaavia videoita jatkossakin.

Ihanaa tiistai-iltaa, murut! Mä otan Fian kainaloon ja käperryn viltin alle katsomaan sarjaa.