Tallinn vlog

Edellinen postaukseni ei ollut siitä positiivisimmasta päästä... Kun ulkona sataa vettä, päivät lyhenevät eikä aurinkoa näy melkein lainkaan, mieli on väkisinkin maassa. Mä oon kuitenkin ihan älyttömän onnekas, sillä mulla on maailman ihanimmat tyypit ympärillä. Kiitos rakkaille ystäville ja perheelle – ilman teitä elämässäni olisi paljon vähemmän naurua, iloa, rakkautta ja tukea.

Tämä video toi ihanan fiiliksen meidän muutaman viikon takaisesta viikonlopusta Tallinnassa. Vaikka teen videoita älyttömän harvoin, niiden tekeminen on superhauskaa! Toivottavasti pidätte tästä! Laittakaahan kanavani tilaukseen, mikäli haluatte nähdä vastaavia videoita jatkossakin.

Ihanaa tiistai-iltaa, murut! Mä otan Fian kainaloon ja käperryn viltin alle katsomaan sarjaa. 

älytön määrä turhautumista

anifrei.jpg

Saako itkeä kun *ituttaa? Saako huutaa, raivota ja valittaa? Koska siltä musta tuntuu just nyt.

Ja on tuntunut jo reilu kolme viikkoa. Haluan vain kadota. Repiä kaikki vaatteet pois ja hypätä pehmeään sänkyyni. Vajota muhkeiden tyynyjen väliin, lämpimän peiton alle ja olla siellä niin kauan, kunnes tulee kesä ja aurinko pilkottaa taivaanrannassa.

Ja mikä tämän kaiken takana on? Terveys ja siihen liittyvä epätietoisuus ja pelko, jälleen kerran.

Oire, joka viittasi silloin viisi vuotta sitten syöpään, palasi. Se ei anna mun nukkua, tehdä töitä, iloita ja nauttia arjesta. Mä rakastan mun arkea, mutta tällä hetkellä siitä nauttiminen on mahdoton tehtävä.

Se oire muistuttaa jatkuvasti itsestään ja vetää mut takas siihen pimeyteen ja niihin tunteisiin, jotka tunsin viisi vuotta sitten. Flashbackit syöpäajoista, siitä kamalan pelottavasta tilanteesta ja rintaa puristavasta tuskasta, eivät jätä mua rauhaan. Tunnen itteni niin pieneksi ja avuttomaksi olennoksi, etten osaa pukea tätä tunnetta sanoiksi...

Eniten tässä ärsyttää lääkärit, jotka eivät ota tätä tosissaan. Ne, jotka sanovat että pitää odottaa. Odottaa ja katsoa myöhemmin. Ja kun se odotus on ohi, sanotaan uudestaan, että katotaan nyt vielä vähän aikaa. Ehkäpä ne oireet katoavat maagisesti? Eihän tässä tietenkään mitään hätää ole, eihän? Varsinkin syöpätaustani huomioon ottaen?! Ei hätää, ootellaan vielä.

ARGHHH tätä turhautumisen määrää. 

Tällaisilla fiiliksillä mennään tällä kertaa. Vähän vaihtelua mun aurinkoiseen asenteeseen, haha!

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella menee paljon-paljon paremmin. : )

Palaillaan mukavimmissa merkeissä!

great things happen...

...when you step out of your comfort zone.

anifrei-tallinna

Joskus on hyvä päästää irti ja luottaa. Luottaa siihen, että pärjää ja että kaikki järjestyy - tavalla tai toisella.

Vaikka olen suurimmaksi osaksi tyytyväinen luonteenpiirteisiini, vihaan sitä, että haluan aina tietää ratkaisun ongelmaan HETI kun sellainen ilmestyy. Olen kamalan kärsimätön enkä siedä odottelua. Mikäli elämässäni on epätietoisuutta, pyrin siitä heti eroon ja jos en onnistu - stressileveli nousee älyttömän korkealle. Haluan kaiken heti, NYT. Ja juuri niin kuin olin suunnitellut.

Mutta lienee sanomattakin selvää, että aina se ei onnistu.

Viime päivinä olen tajunnut, että näin on ehkä jopa ihan hyvä. Hyvä, etteivät asiat aina mene suunnitelmien mukaan. Hyvä, että välillä täytyy vaan heittäytyä ja luottaa. Pitää uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin sekä luottaa omiin kykyihin selvitä vaikeistakin tilanteista. Eihän elämä tunnu kivalta jos pienikin epävarmuus tuottaa tuskaa.

Ikinä ei voi olla varma siitä, mitä huominen tuo tullessaan. On kuitenkin hyvä tajuta, ettei ole sellaista tilannetta mistä ei olisi ulospääsyä.

Nyt yritän taistella mun sisällä asuvaa ''ikuista stressaajaa'' vastaan ja... antaa olla. Yritän heittäytyä, luottaa ja päästää irti. Katsotaan, onnistunko saavuttamaan stressittömän zen-olon vai tuleeko lievä (ja välillä ei-niin-lievä) stressireaktio selkärangastani, oli tilanne mikä tahansa.

Miten te suhtaudutte tilanteisiin, joihin ei löydy heti ratkaisua?  Alkaako teitäkin ahdistaa vai annatteko asioiden edetä omalla painollaan?

glacial-bottle
anifrei-tallinna2

Tallinn top 3: Vegan V Restaurant

vegavAnifrei
IMG_0975.jpeg

Viime viikonloppuna lähdimme Tallinnaan moikkaamaan ihanaa Adamaa ja viettämään aikaa meidän pienellä bloggaajaporukalla. Sää oli mitä mainioin - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja asteita oli reilu 18! Tuntui ihan loppukesältä.

Viikonloppumme oli täynnä herkullista ruokaa, naurua, kahvittelua, kuvien räpsimistä ja älyttömiä vitsejä. Jäi todella hyvä fiilis ja paljon kuvia! Varautukaa siis yhteen jos toiseenkin Tallinna-aiheiseen postaukseen.

Paljastan myös sen verran, että videokamerakin taisi kulkea koko matkan ajan mukana... ;)

Matkustimme Tallinnaan heti aamusta, sillä meillä oli pöytävaraus Vegan V ravintolaan, johon meidän oli aivan pakko keretä! Kuka nyt haluaisi missata 3 ruokalajin lounaan hehkutetussa vegaaniravintolassa? Niinpä, ei kukaan.

Palvelu oli erittäin ystävällistä. Mulle se merkkaa todella paljon, sillä mielestäni hyvä asiakaspalvelu on miltei tärkein asia ravintolassa.

Ja sitten se ruoka... Ai että, se oli taivaallisen hyvää! Ottakaahan huomioon, etten ole vegaani enkä ole pahemmin tottunut maidottomaan ja lihattomaan ruokavalioon. Silti, oli maukasta eikä todellakaan jäänyt nälkä! Antakaa kuvien puhua puolestani....

veganv-anifrei5
veganv-anifrei
veganv-anifrei4
veganv-anifrei2
veganv-anifrei3

Ravintolasta lähdimme hymyssä suin ja kylläisen onnellisina. Jos olette lähdössä visiitille Tallinnaan, kanattaa ehdottomasti piipahtaa Vegan V ravintolassa! Suosittelen tekemään varauksen vähintään viikko etukäteen – ravintola kun on erittäin suosittu, niin paikallisten kuin turistienkin kesken.