hyvinvointiprojekti: perusjuttujen tärkeys

food

Tänään päätin tulla kertomaan teille keväällä alkaneesta hyvinvointiprojektista. Siitä on ikuisuus kun olen viimeksi päivitellyt kuulumisia treenijutuista. Syitä tähän on monia - stressi, uupumus, muutto, kontrollikäynti syöpätautien klinikalla, lomamatka... Oma jaksaminen on heitellyt sellaista vuoristorataa, että huhheijaa ja olen äärettömän kiitollinen, että mun ihana PT on pysynyt matkassa mukana - tukemassa, kuuntelemassa, kannustamassa. Vaikka lihaskuntoharjoittelu on mm. uupumuksen takia jäänyt vähemmälle, olen saanut Annettelta niin paljon henkistä valmennusta ja apua, että parempaa PT:tä en olisi voinut toivoa.

Ennen tätä projektia kuvittelin, että personal trainerin kanssa aloitetaan valmennus vain sen takia, että halutaan pudottaa painoa tai kasvattaa lihaksia. Nyt ymmärrän kuinka väärässä olin. Tässähän on kyse niiiin paljon muusta! Personal trainer ottaa huomioon kaikki elämäsi osa-alueet, kirjaimellisesti kaikki. Onhan ihminen sellainen monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelkällä treeni- ja ruokaohjelmalla ei kyllä pitkälle päästä, jos arki ei muuten suju.

Annette onkin useasti sanonut, että liikkeelle lähdetään perusjutuista. Ruoka ja lepo on ollut minulle yllättävä ongelmakohta. Syön ja nukun liian vähän. Eihän silloin lähdetä hienosäätämään ruokaohjelmia, vähentämään hiilareita ja rasvoja tai pitämään treenipäiväkirjaa, jos ihminen ei nuku tarpeeksi eikä saa tarpeeksi ravintoa jaksaakseen.

Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja arkiaktiivisuuttani on myös mitattu (siitä kerron lisää myöhemmin!). Kun perusjutut olivat kondiksessa, lähdimme keskittymään treeneihin.

Muista siis, ettei ole mitään väliä, kuinka monta kyykkyä teet salilla ja kuinka monta grammaa proteiinia smoothiesta löytyy, jos nukut 5 tuntia vuorokaudessa ja ruokavaliostasi puuttuvat tärkeimmät ravintoaineet. First things first.

 

Annetten somet: instagram / facebook / blogi

elämäni tärkeimmät sanat

Tämä kevät on ollut tunteiden vuoristorataa. On tapahtunut niin hyviä kuin myös huonoja asioita. On ollut masennusta, uupumusta, käsittämättömän paljon stressiä ja painetta. Toisaalta, on ollut myös naurua, lepoa, auringon alla loikoilua, rakkaiden seurasta nauttimista ja auringonlaskujen ihailua. Kaiken tämän keskellä blogin päivittäminen on jäänyt toissijaiseksi asiaksi. Viime vuosien aikana olen tajunnut, että elämän tärkein tehtävä on huolehtia ensinnäkin omasta hyvinvoinnista ja terveydestä, ja vasta sen jälkeen kaikesta muusta. Ja niin olen viime aikoina myös tehnyt. Jonkun mielestä saatan vaikuttaa itsekkäältä, mutta oma terveys ja jaksaminen menee kaiken edelle, aina. Olen kantapään kautta oppinut, miten huonosti voi käydä jos laiminlyö omaa hyvinvointiaan.

Uskallan jopa myöntää, että olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, että olen kerrankin onnistunut päästämään irti stressistä, tulevaisuuden pelosta, paineen tunteesta. Päästin irti ja annoin olla. Annoin elämän kuljettaa ja luotin sokeasti siihen mututuntumaan, että kaikki tulee olemaan hyvin. Ja lopputulos on seuraava: minulla on tyyni, levollinen ja... onnellinen olo. 

Alkuvuoden ''syöpäkuplassa'' eläminen, medialle puhuminen elämäni rankimmista vuosista, niihin aikoihin palaaminen - kaikki tämä on vienyt voimiani. Kun tv- ja lehtihaastattelut olivat takana, oli tyhjä ja samalla äärettömän hyvä olo. Olin helpottunut, että päästin ison pahan mörön ulos rintakehästäni, annoin kaikkeni, kerroin syvimmät salaisuuteni koko maailmalle. Mutta olin samalla hyvin, hyvin surullinen. Katsoin tilannetta ikään kuin ulkopuolisen silmin ja tajusin jälleen kerran, kuinka vaikeaa minulla sekä läheisilläni on ollut...

Nyt voin hengittää syvään ja hymyillä leveästi. Pari viikkoa sitten sain kuulla lääkäriltä elämäni tärkeimmät sanat: sinä olet terve. Näistä sanoista olen haaveillut viimeiset viisi vuotta. Näitä sanoja kukaan ei uskaltanut sanoa. Kukaan ei halunnut antaa toivoa tai ottaa vastuuta. Kukaan ei ollut varma. Eikä tälläkään hetkellä voi sataprosenttisesti tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. MUTTA! Nyt, just nyt, pitkästä aikaa olen terve. Ja se tuntuu joka solussa ihan äärettömän hyvältä.

I hope that you become filled with so much happiness that it heals every part of you.

yoga every damn day / kokeilussa yogobe

sunset

Olenkin kertonut, että olen aikamoinen joogafani. Minusta jooga on ihana kombinaatio haastavaa hikitreeniä ja rauhoittavaa lepohetkeä. Kun kroppa kaipaa huolenpitoa ja mieli rauhaa, turvaudun joogaan. Minulla on erikoinen suhde joogaan - rakastan sitä palavasti, mutta en harrasta sitä säännöllisesti. Tekosyitä on monia - väsymys, ajanpuute, liian kaukana sijaitseva joogakoulu tai ''sen oikean'' joogaopettajan puute. Kun sain ehdotuksen kokeilla joogaa kotona Yogobe-nettijoogapalvelun kautta, oli pakko tarttua tilaisuuteen! 

Sain siis itse vaikuttaa siihen missä, miten ja mihin aikaan joogaan. Olimme juuri lähdössä Millan kanssa reissuun ja päätinkin kokeilla miten nettijooga toimii lomalla.

Kokemus oli ihana! Täytyy kyllä myöntää, että olin laiska joogi - lomamme kesti vain viikon, eikä minulla riittänyt malttia istua paikallani, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea uutta ja jännää mitä piti ehtiä tehdä ja kokeilla!

Mutta ne hetket kun pysähdyin, avasin läppärin ja uppouduin - edes vartiksi - joogan maailmaan, olivat ihania. Yogobessa on suuri valikoima eripituisia ja -tyylisiä videoita, joten olen varma että jokaiselle löytyy sopiva. Laajasta videokirjastosta löytyy videoita niin suomeksi kuin myös englanniksi, ruotsiksi ja norjaksi. 

Parasta mielestäni on se, että saa itse päättää millaisen joogaharjoituksen tekee: 10 minuutin mindfullnesstuokio pitkän päivän päätteeksi vai puolen tunnin energisoiva flow ennen työpäivää.

yogobe
yoga

Nyt sinullakin on mahdollisuus tutustua Yogobeen ja joogailla 30 päivän ajan täysin veloituksetta!

Toimi näin:

Luo tunnukset Yogoben sivulla ja  syötä koodi  ''ANIFREI'' kohtaan Kampanjakoodi.

Ihania joogahetkiä :)

giving and getting

Ei antamisen mukana voi olla velkaa valmiina.
— Maaret Kallio

Tämän lauseen luettuani rupesin miettimään kuinka usein me teemme jotain hyvää toiselle odottamatta vastapalveluksia takaisin?

Kuinka usein haluamme vain auttaa auttamisen ilon vuoksi ja kuinka usein motiivina on se, että oletamme toisen olevan jälkeenpäin velkaa itsellemme?

Kun kyse on perheenjäsenistä, minun kohdallani on itsestään selvää, että autan ilman odotuksia tai olettamuksia, että muut ovat tämän jälkeen minulle velkaa. Mutta kun on kyse ystävistä tai tutuista, kuvio onkin hieman monimutkaisempi...

Jos tarjoan kaverille lounaan, oletan, että joskus hän tarjoaa lounaan myös minulle. Niinhän sen pitäisikin mielestäni mennä, molempiin suuntiin, eikö vain? Mutta toisaalta, on väärin asettaa toinen sellaiseen tilanteeseen, että hän on velkaa, jos on itse vapaaehtoisesti halunnut auttaa/tarjota jotain.

On myös niitä, ketkä elävät toisen siivillä, nauttivat palveluksista eivätkä edes harkitse tekevänsä vastapalveluksia. Sellaiset tyypit ovat mielestäni äärettömän epäkohteliaita ja suorastaan raivostuttavia. 

Onkohan tässäkin kyse siitä kuuluisasta kultaisesta keskitiestä?

Uskon myös vahvasti karmaan. Jos ihan hyvää hyvyyttään auttaa toisia ilman mitään odotuksia, saa varmasti muiltakin paljon apua. Sitä paitsi, odottamatta toisilta mitään ei tule pettymään, ainoastaan yllättymään positiivisesti. Tehkäämme siis toisillemme hyvää ilman mitään taka-ajatuksia. Ihan vaan sen takia, että se tuntuu hyvältä.

nails