extraordinary life

Mietin useasti kuinka outo ja kiehtova ihmismieli on. Kuinka voimakkaasti jokin tietty asia voi vaikuttaa omaan ajatusmaailmaan ja kuinka elämää järisyttävä kokemus voi jäädä monien vuosienkin päästä kummittelemaan mielessä.

Olen ennenkin puhunut näistä ihme ''kohtauksistani'' - yhtäkkiä iskee todella surullinen, mutta samalla äärettömän kiitollinen ja onnellinen tunne. Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja tajuaa, kuinka kiitollinen sitä on kaikesta.

Tänään kävelin kauniita Espanjan katuja pitkin. Meidän tämän hetkinen loma-asunto sijaitsee ihan meren rannalla, mikä on mielestäni ihan luksusta. Iltakävelyn päätteeksi päätin mennä rannalle. Siellä ei ollut ketään, ei ainuttakaan sielua. Oli hiljaista ja pimeää. Potkin sandaalit jaloistani, nappasin ne käteen ja kävelin paljoin jaloin eteenpäin. Lämpimät ja lempeät aallot kastelivat varpaitani. Meren ja havupuiden tuoksu rauhoitti ja sai hymyn huulilleni. Katsoin eteeni, enkä nähnyt mitään. Meri oli rauhallinen, pimeä ja ääretön. Katsoin taivaalle, joka oli tähtiä täynnä ja tuttu tunne palasi vatsanpohjaan, jonka jälkeen valtasi minut kokonaan ja sai silmäni kostumaan. ''Hitto, että on ihanaa elää.''

En tiedä, iskeekö nämä fiilikset jokaiselle, joka on joskus käynyt läpi elämässään vakavan sairauden tai muun mullistavan asian. En tiedä, olenko aina ollut tällainen fiilistelijä ja herkkis. Mutta olen kiitollinen, että välillä pysähdyn miettimään tätä ihmeellistä, eikä missään nimessä itsestään selvää, elämää.

Kiitos, että saan olla täällä, uida meressä, nauttia auringonlaskuista, viettää aikaa perheeni kanssa, nauraa sangiahöyryissä ja tanssia espanjalaisen musiikin tahtiin. Kiitos, että saan kokea tämän kaiken. Kiitos, että saan elää.

Tämä postaus on taas tällaista Ani-hömppää ja elämän fiilistelyä. Toivottavasti ei tule ihan vielä korvista ulos, hah!

Life is amazing. And then it’s awful. And then it’s amazing again. And in between the amazing and the awful its ordinary and routine. So breathe the amazing, hold on through the awful, and relax and exhale during the ordinary. That’s just living heartbreaking, soul-healing, amazing, awful, ordinary life. And it’s breathtakingly beautiful.
 

paras kesä ikinä

pool

Tästä kesästä tuli vahingossa elämäni paras kesä. Ja nimenomaan vahingossa, koska kerrankin jätin asettamatta tavoitteita ja annoin vaan olla. En miettinyt mitä pitää ehtiä tehdä tai missä pitää käydä. En ostanut festarilippuja, en suunnitellut roadtrippejä ja kesän bucket listkin jäi tekemättä.

Vaikka keli ei ole ollut se kaikista lämpimin, eikä ole ollut kuin muutama hellepäivä, olen ollut äärettömän tyytyväinen. Kaikkeen.

Tähän mennessä olen...

...viettänyt viikon Kreetalla ihanan Millan kanssa.

...tanssinut aamuun asti ja laulanut karaokea mitä parhaimmassa seurassa. Tähän kesään on mahtunut monta sairaan hauskaa hetkeä, jotka eivät varmastikaan unohdu.

...hypännyt benjin! Suomen korkein benji oli ehdottomasti yksi elämäni siisteimmistä kokemuksista. Taidan olla hullu, mutta haluan hypätä uudestaan, ehkä jopa tämän kesän aikana...

...matkustanut Espanjaan.

...saanut uuden työpaikan!

...tavannut monta upeaa tyyppiä.

...muuttanut upeaan asuntoon.

...viettänyt tupareita mahtavalla porukalla.

Ja ensi viikolla voin lisätä tähän myös ...täyttänyt 24!

hat

Phone case: Ideal of Sweden

dare to ask

Olin tulossa tänne kirjoittamaan tekstin siitä, kuinka rasittava piirre kärsimättömyys on. Naputtelin tekstiä ja soimasin itseäni, kun en osaa odottaa rauhassa ja nauttia niin sanotusti matkasta, vaan haluan päästä määränpäähän nythetisamantien.

Halusin kysellä lukijoilta vinkkejä siitä, miten antaa asioiden mennä omalla painollaan. Sitä tekstiä kirjoittaessa tuli jopa sellanen fiilis, että oonkohan mä ihan normaali kun otan usein ohjat omiin käsiini ja menen sellaisella ''make things happen'' -asenteella.

Katsoin hetken päästä tekstiä ja... pyyhin kaiken pois.

Screw it.

En aio enää ikinä, IKINÄ pyytää anteeksi tunteitani tai tekojani, jos ne ei millään tavalla loukkaa ketään tai tee kenellekään hallaa. En enää aio ajatella olevani jotenkin ''viallinen''. En vaan osaa olla kärsivällinen ja rauhallinen, jos haluan ja tavoittelen jotakin. Moni elämäni hienoimmista asioista on tapahtunut juuri sen takia, kun olen uskaltanut pyytää, kysyä ja toimia. Jos menee virran mukana ja ajattelee, että joku päivä vielä onnaa ja saa kaiken haluamansa tekemättä yhtään mitään, suosittelen vetämään äkkiä pään pois sieltä kuuluisasta.

Jos haluat - pyydä. Jos et ymmärrä - kysy. Jos et tykkää - sano.

Miksi tehdä elämästä niin hiton vaikeaa miettimällä, mitä muut ajattelee ja miltäköhän omat teot toisten mielestä näyttää. Uskallatko pyytä sitä, mitä haluat? Uskallatko tehdä asioita, joista haaveilet? Menevätkö muiden mielipiteet ja pelko tuomituksi tulemisesta kaiken edelle?

Olen kärsimätön, puhun suoraan, kysyn suoraan enkä tykkää turhasta odottelusta. Nämä piirteet ovat osa mua ja tekevät musta juuri tällaisen kun olen. Ja jos ne ovat jonkun mielestä ärsyttäviä - olkoon. Aion uskaltaa olla häpeilemättä oma itseni, ja suosittelen että säkin teet samoin.

Ihanaa alkanutta viikkoa! xx

redlips

kesälomalla

Viime aikoina blogin puolella on ollut melko hiljaista. Syynä tähän ei ole inspiraation puute, kiinnostuksen loppuminen bloggaamista kohtaan eikä edes kiire. Syynä tähän on... kesä! Eikä missään nimessä sellaisella huonolla tavalla.

Kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteet nousevat shortsikelin lukemiin, minulle on itsestään selvää ettei silloin istuta sisällä, läppäri sylissä ja näpytellä tekstiä. Silloin ollaan hyvässä seurassa, puistossa taikka terassilla, lenkillä tai leikkimässä kummitytön kanssa. Silloin nautitaan kauniista auringonlaskuista ja jätskistä Kaivarissa.

Vaikka teen 40 tuntia töitä viikossa, en vaan malta istua vapaa-aikana paikallani. On niiiin paljon tehtävää ja Suomen kesä on niiiiiin lyhyt. Pahoittelut siis siitä, että blogini on ns. kesälomalla, mutta minut vallannut "yolo" -fiilis ei taida lähteä pois lähiaikoinakaan.

Osasyynä tähän kesäfiilistelyyn on myös ne tärkeimmät sanat, jotka kuulin toukokuussa lääkärin suusta. Nyt, kun sain varmistuksen siitä, että olen terve (hiih, aina tuntuu niin mahtavalta kirjoittaa nuo sanat) olen halunnut ottaa kaiken ilon irti jokaisesta päivästä! Olen mennyt fiiliksen mukaan ja postaillut silloin, kun on tuntunut oikealta, kuten esimerkiksi nyt! Instagramista en tosin osaa pysyä erossa, eli jos teille tulee minua ikävä - puuhasteluani voi seurata täältä!

Ihanaa, aurinkoista ja nauruntäytteistä loppukesää, murut! Ja kiitos että jaksatte pysyä matkassa mukana.

P.S. Reilun viikon päästä mulla alkaa ihan oikea kesäloma. Pääsen jälleen kerran etelän lämpöön, tällä kertaa suuntana on Espanja! Hellehattu on jo hankittu! ;)